Vuosi 2011

Hedda

* Tavoitteena oli parantaa hyppytekniikka pitämällä hyppytekniikkateenit säännöllisenä osana Heddan treenejä. Tämän osalta olisi kyllä pitänyt kerrata tavoitteita vuoden aikana. Kyllä sitä kaikennäköisiä erilaisia hyppytreenejä on tullut tehtyä, mutta hyppytekniikkatreenit ovat kyllä kesän jälkeen unohtuneet ihan kokonaan. Heddan hyppytekniikka ei kyllä tule koskaan ihan priimaa olemaan, mutta säännöllisellä treenillä ja osteopaatinhoidoilla on ollut kyllä selvästi positiivinen vaikutus Heddan hyppyihin. Riman ylityshän sillä ei ole koskaan ollut onglema, se hyppää ihan nätisti 55cm:n rimankin yli, kunhan se vaan keskittyy siihen ponnistuspaikkaan. Kesäkuussa ollut Jänesnimen viikonloppukoulutus oli kyllä tosi arvokas kokemus Heddan kanssa. Ohjauksen rytmitykseen kiinnitettiin paljon huomiota ja siitä oli kyllä todella paljon apua ja riman pudotukset kyllä vähenivät sen jälkeen. Täysin rentoa fiilistä ohjaukseen en kuitenkaan Heddan kanssa saa, joka tietenkin vaikuttaa omiin ohjausvalintoihin ja liikkeeseen. Ja varmasti aiheuttaa myös niitä riman pudotuksia. Kovastihan se harmittaa, että ne nollat jää useasti saavuttamatta pudonneiden rimojen takia, mutta nolliakin tärkeämpää on kuitenkin se, ettei tuo koira vaan satuta itseään roiskiessaan välillä miten sattuu. Vielä ei ole sattunut pahasti ja toivottavasti ei satukkaan.

* Toinen tavoite oli saada puuttuvat nollat 2-luokasta ja siirtyä 3-luokkaan. Tämä tavoite jopa ylitettiin. Ensimmäinen luva-nolla tuli Hyvinkäältä 16.1.2011 Jalosen radalta. Liedosta 27.2.2011 tuli myös nolla Jalosen radalta. Se kolmas luva-nolla ja serti tuli sitten omista kisoista 24.4.2011 Räsäsen radalta. Ja onnistuttiinhan me vielä saamaan 3-luokastakin  kaksi nollaa; ensimmäinen Kaarinasta 25.6.2011 Rantamäki-Lahtisen radalata ja sitten vielä omista kisoista 31.7.2011 Herralan radalta. Monta läheltä piti nollaa tuli, mutta niitä ei lasketa ja harmittavan monta SM-nollaa jäi uupumaan. Tässä Heppu liitelee kohti 3-luokkaa

Antero

* Anterolle asetetiin vain toiveita epävarman terveystilanteen takia. Anteron mennyt vuosi on ollut ehdottomasti vuoden 2011 kohokohta. Poika on voinut erinomaiseti koko vuoden. Veriarvot ovat pysyneet kohdillaan, lihaksisto on palautunut ja kuntokin rupeaa olemaan lähes entisenlainen. Kestävyyskunto on mielestäni vielä hieman alhaisempi kuin ennen sairastumista. Pyrkimyksenä oli, että poika saa nauttia elämästä ja sitähän se tekee, täydestä sydämestä! Mun kategoriassa mulla on nyt kolme tervettä koiraa ja se on niin huippua! Toiveena oli, että Antero pääsee kesällä agirodussa starttaamaan epävirallisissa starteissa ja niinhän se pääsikin. Open Class-kisassa otettiin hylly, mutta tuloksesta viis, meillä oli ihan sairaan hauskaa. Katsokaa vaikka

Joukkuekisassa Antero starttasi Heikkisen Pian kanssa ja ne tekivät ihan älyttömän hienon nolla-radan. Ja loppuvuodesta tapahtui sellainen ihme mitä en enään uskonut tapahtuvan, lähes kahden vuoden tauon jälkeen me startattiin viarllisissa kisoissa Riihimäellä 15.10.2011. Yhteensä kuusi starttia kisattiin loppuvuonna, RimAn kisojen pari starttia meni harjoitellessa yhetistyötä, marraskuun alussa Hyvinkäällä omissa kisoissa tehtiin jo kaksi ihan hyvää rataa ja BAT:n kisoissa hyvinkäällä 20.11.2011 tehtiinkin sitten tuplanolla. Aika hienoo. Ensimmäinen nolla Anteron kanssa 3-luokassa ja vielä tuplana ja ihanneaikakin alittui ihan selvästi. Antero

Inkeri

* No se tokotavoite siirtyy edelleen johonkin hamaan tulevaisuuteen eli koira valmiiksi ALO-luokkaan. Ja tämä siirtyy ihan puhtaasti ohjaajan saamattomuuden takia, kun ei ole innostanut treenata tokoa niin ei ole.

*Agilityssa tavoitteena oli virallisen kisauran korkkaus. Tavoite täyttyi aika moninkertaisesti. Tulostavoitteet olin jättänyt vuoteen 2012. Näin jälkikäteen ajateltuna kai niitäkin olisi voinut asettaa . Nollia tuli seuraavasti:

1-luokassa

• 29.5.2011 Hattula, tuomari Hannikainen Elina
  
• 23.07.2011 Mikkeli, tuomari Huittinen Anne
  
• 23.07.2011 Mikkeli, tuomari Huittinen Anne
  

2-luokassa

• 6.11.2011 Hyvinkää, tuomari Nyberg Johanna
  
• 19.11.2011 Hyvinkää, tuomari Savioja Anne
  
• 27.11.2011 Hyvinkää, tuomari Nyberg Johanna
  

Vuoden 2011 viimeisissä kisoissa Inkeri otti 2-luokassa kolmannen voittonollan ja sertin, joten vuosi 2012 aloitetaan 3-luokassa. Aikamoista hakemista tuo meidän yheteinen agilitytaival on ollut. Vauhtia Inkeri on lisännyt jo moneen otteeseen ja se on tuottanut ohjaajalle hankaluuksi pysyä tytön matkassa mukana. Marraskuun aikana homma rupesi tuntumaan aikasta hyvältä ja sittenhän ne nollatkin napsahti aika mukavaan tahtiin.

Kisaura korkattiin 15.05 2011 ja meno näytti tältä

Kolmosiin noustiin 27.11.2011, jolloin meno näytti tältä

Jonkinlaista kehitystä on kaiketi havaittavissa

Mona

* Omat tavoitteet on pahasti retuperällä, kunnon kohotus ja lisäkilojen karistus siirtyy seuraavaan vuoteen. Tästä sapiskaa ja paljon!

* Toinen tavoite oli kyetä parantamaan koirakohtaista kouluttamista ja oppia tuntemaan jokainen koira omana yksilönä. Tässä on mielestäni kehitystä tapahtunut. Kai siitä jollain tavalla voi puhua puolestaan myös vuoden aikana tehdyt tulokset. Tässä asiassa on kuitenkin aina parantamisen varaa. Turha on verrata koiria keskenään vaan on syytä keskittyä aina siihen koiraan kenen kanssa on sillä hetkellä kentällä!

Ja sitten tavoitteita vuodelle 2012

Hedda

* Osallistuminen Agilityn joukkue SM-kisoihin vuoden 2011 tapaan.

* Kyllä me niitä nollia kovasti agilityssä tavoitellaan. SM-kisat haaveissa, riittääkö aika sen tulevaisuus näyttää.

* Hyvä fiilis jatkukoon, se on homman ydin!

Antero

* Parannetaan yhteistyötä, pidetään vauhtia yllä ja tehdään hyviä kisaratoja. Nollia tulee, jos on tullakseen.

* Antero jatkaa myös mielellään Pialle agilitytaitojen opettamista

Inkeri

* Yhteistyön paraneminen agissa.

* Varmistelu ohjauksesta pois! Luotto koiraan, että kyllä se osaa, jos joku ei onnistu niin sitten treenataan niin, että jatkossa onnistuu.

* Osallistuminen agilityn joukkue SM-kisoihin.

* Ja kyllä meidän on tarkoitus niitä puhtaitakin suorituksia agissa tehdä

* Jos aika vaan antaa kesällä myöden niin paimennusta olisi kiva taas päästä treenaamaan.

Mona

* Se iän ikuinen kunnon kohotus ja lisäkilojen karistus.

* YAMK-tutkinnon suorittaminen muilta osin, paitsi opinnäytetyö saa vielä venyä vuodelle 2013.

Kirjataan pikaisesti ylös Jaakon eilen antamat kotiläksyt:

Hedda:

• Esteelle lähetys (esim. suoran putken kautta) niin, että oma liike pysähtyy ja koira suorittaa esteen siitä huolimatta. Kun rupeaa sujumaan niin oma liike lähtee koirasta poispäin. Aluksi palkka siivekkeen taakse. Tämä ohjaus toimii Heddalle ennakoivana ohjauksena, kun sen tekee pari metriä ennen estettä. Heddan tempo pysyy paremmin yllä, kuin sellaisissa ohjauksissa missä vartalo kääntyy koiraa kohden esim. valssi.
  
• Pituudella, renkaalla ja muurilla erilaiset ohjauskuviot. Treeneissä lämmittely esteeksi jokin mainituista. Pituudella ja muurilla siivekkeettömän hypyn käyttö, jolloin Hedda ponnistaa esteen yli koskematta siihen, etenkin käännyttäessä takaisin tulosuuntaan.
  
• Okseritreeniä! Treeniratoihin lisättävä aina okseri kun se on mahdollista, mielellään useampikin.
  
• Heddan A:n suoritustapa sai kehuja. Se näytti paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Itse pitää muistaa JOKA KERTA kehua vuolaasti, kun se tulee oikeaan kohtaan!
  
• Kehitystä oli kuulemma kesän aikana tapahtunut!
  

Inkeri:

• Pituudella, renkaalla ja muurilla erilaiset ohjauskuviot. Myös Inkerille siivekkeetön hyppy käyttöön pituuden käännöksiä harjoitellessa. Inkeri kyllä kääntyy nätisti, mutta rapsauttaa satunnaisesti takajaloilla viimeiseen palikkaan.
  
• Edelleen mahdollisimman paljon etupalkan käyttöä
  
• Kontaktit saivat kiitosta, mutta Inkerinkin kanssa pitäisi muistaa kunnon kehut!
  
• Häkkileikin opetus
  

Mona:

• Lopeta varmistelu! Kun koira kerran osaa tekniikan käytännössä ja ohjaaja teorissa niin ota se teoria käyttöön.
  
• Varmistelu nollat ei kelpaa, koska pystyn paljon parempaankin!
  

Johan on päässyt vierähtämään aikaa sitten viime päivityksen. Listataanpas nyt lyhykäisyydessään jokaisen rekun tärkeimmät kuulumiset ja pyritään jatkossa päivittämään edes pikkuisen useammin.

Hedda:

• Nousi kolmosiin 24.4.2011 Janakkalassa
  
• Ensimmäinen 0-tulos (sekä koiran että ohjaajan) juhannuksena 25.06.2011, tuplanolla jäi kiinni vain A:n alastulosta
  
• Kisoissa vauhti on ollut kohdillaan ja ihanneajat kyllä alittuu. Ohjaaja voi ihan huoletta siis keskittyä ohjaamiseen, koira kyllä kulkee!
  
• Jänesniemen koulutuksen jälkeen rimatkin ovat pysyneet paremmin paikallaan. Oman liikkeen rytmitys sekä esteiden lähelle viety ohjaus sopii Heddalle erinomaisesti.
  
• Lähdöissä on ollut taas ongelmia, varastaminen on palannut kuvioihin. Toissa viikolla epiksissä Hedda pääsi taas kainalossa radalta pois suorittamatta ainoatakaan estettä. Toisella yrityksellä pysyi maassa lähtölupaan saakka. Tuon jälkeen on treeneissä pysynyt hyvin paikallaan ja turha häröily on jäänyt pois. Katsotaan seuraavana viikonloppuna miten kisoissa käy. On oltava taas kisoissakin ehdoton siinä alussa ja kannettava se pois, jos rupeaa ennakoimaan. Päähän se tietysti ottaa, kun ei pääse alkua pidemmälle, mutta aikaisemmin Hedda on kyllä uskonut nopeasti, että ilman lupaa ei kannata lähteä.
  
• Hedda osallistui SM-kisoihin Jankk-joukkueessa. Viime hetkellä kokoon saatu mini-joukkue sai hienosti tehtyä tuloksen. Heddan tulos oli 20 (2 rimaa ja puomin ja A:n alastulot). Toivotaan, että päästään seuraavana vuonna yrittämään tuloksen parannusta. Joukkueessa kisasivat Sanna ja kääsna Milo, Merja ja käävil Pyry sekä Merja ja käävil Aku.
  
• Hedda kävi luonnetestissä 16.07.2011 ja aikalailla yllätti omistajansa. Oletin, että Hedda saattaa paineistua jopa niin paljon, että testi pitää keskeyttää. Ja paskanmarjat, Hedda suoritti luonnetestin pisteillä +140, laukauskokematon. Yksityiskohtaiset pisteet videon lopussa.

Antero:

• Pojan vointi on ollut erinomainen ja verihiutalearvot ovat pysyneet kohdillaan
  
• Kesän Antero on treenannut Jankk:n ryhmässä Pian kanssa agia. Ja hienosti on yhteistyö sujunut, kunhan minä olen näköetäisyydellä kentän laidalla. Itse olen treenannut omatoimisesti pojan kanssa ja muutama harkkakisakin on juostu. Itsepäisyyttä Anterolla on aikaisempaa enemmän radalla, joten ohjauksen kanssa täytyy olla tiukempi ja tarkempi.
  
• Agirodussa osallistuttiin open class-kisaan, josta tuloksella hylly. Puomin jälkeinen valssi oli vaan auttamattoman myöhässä ja Antero sujahti putken väärään päähän. Muuten oikein kivaa menoa ja niin hauskaa.
  
• Agirodun joukkueeseen Antero osallistui Pian ohjauksessa ja ihan sikahienon nollanhan ne teki!
  

Inkeri:

• Agilityssä on menty isoja harppauksia eteenpäin. Mä olen oppinut kanavoimaan tuon intoa tekemiseen ja vauhtia on tullut rutkasti lisää. Sen verran, että mä olen usein auttamattomasti ohjauksissa myöhässä.
  
• Virallisissa kisoissa Inkeri starttasi ensimmäisen kerran 15.5.2011 Janakkalassa. Ensimmäinen nolla tuli 29.5.2011 Hattulassa ja toinen sekä kolmas nolla 23.07.2011 Mikkelissä. Seuraavana viikonloppuna on sitten ensimmäinen startti kakkosissa omissa kisoissa.
  
• Agitreeneissä on tehty paljon hyviä suorituksia, mutta kisoissa se homma menee turhan varmistelun puolelle. Ja kun varmistelee niin myöhästyy ohjauksista. Pitäisi saada sellainen "kaikki tai ei mitään"-mielentila kisoihin, vasta sen jälkeen voisi olla tyytyväinen suorituksiin!
  
• Maaliskuun alussa tehty tokon treenisuunnitelma piti paikkansa ja toukokuun alussa käytiin möllikisoissa. Liikkeet jäi kesken ja kisamainen treeni näytti mitä pitää vahvistaa. Tosin tuon kisan jälkeen ei tokoa juurikaan ole treenattu. Kun ulkokausi alkoi on treenaaminen keskittynyt täysin agilityyn. Se vaan on ohjaajasta niin paljon hauskempaa. Tänään otin ensimmäisen kerran pienen pätkän seuraamista. Katsotaan, jos sitä sitten taas innostuu, kun agiesteet täytyy pihalta siirtää talvisäilöön.
  
• Paimentamassa on pyritty käymään suhteellisen säännöllisesti. Ja nyt heinäkuussa on kahdet viimeiset paimennukset olleet ihan huippuhyviä. Radalla kuljettaminen ja häkittäminen on onnistunut tosi hienosti. Etäisyyttä lampaisiin hakukaarilla sekä suoraan ajoa tulisi erityisesti parantaa.

Parin kuukauden tauon jälkeen ajeltiin taas Hitti-areenalle treenaamaan. Inkeri toimi juoksutauon jälkeen oikein kivasti ja jaksoi keskittyä tenkiikka painoitteiseen treeniin hyvin, vaikka ohjaaja oli paikoitellen ihan pihalla. Kun treenit on ohjaajalle vaikeita, Inkerin tempo hieman tippuu, sen yrittäessä tehdä ohjattuja suorituksia. Heddalla taasen tempo kyllä pysyy, mutta ohjaajan virheet saa sen hermostumaan, jolloin ponnistukset eivät osu ihan kohdilleen. Koirat siis toimii, ohjaajan toimimisessa on toivomisen varaa. Treenaa/mieti seuraavia asioita:

• Ohjaa linjoja, älä esteitä. Tämän olen toki kuullut monta kertaa ja pyrkinyt sitä ajoittain jopa pohtimaan rataantutustuessa. Mutta hitsi, että sen toteuttaminen on jotenkin vaikeaa. Aina tulee juututtua siihen esteeseen, joten eteneminen ei ole tarpeeksi sujuvaa. Nyt täytyy jatkossa oikeasti, joka treeneissä keskittyä tähän. Kun saa sen treeneissä sujumaan niin pystyy kisoissakin sitä toteuttamaan.
  
• Sivuetäisyyden treenaaminen > eteenlähetyksiä palkalle niin, että itse liikut sivuttaissuunnassa poispäin koirasta. Molemmat koirat lähtevät tehtävän saatuaan liian helposti mun sivuttaissuuntaiseen liikkeeseen mukaan ja jättävät esteen suorittamisen tekemättä.
  

Turusta ajelin suoraan Hyvinkään hallille jatkamaan treenaamista. Tokovuorolle kerkisin juuri niin, että sain tehtyä inkerin kanssa päivittäisen treenin eli seuraaminen, paikallaolo ja liki. Tämän viikon aikana tehtyjen seuraamistreenien jälkeen Inkerin seuraamispaikka on parantunut ja kesto pidentynyt. Ei siis lähde niin nopeasti edistämään. Tuossa omalla tiellä, kun keskiviikkona treenattiin niin naapuri käveli vastaan ja siitä huolimatta Inkerin kontakti ja paikka pysyi. Eilen hallilla kaverin koira tuli hakemaan Inkeriä leikkimään kesken seuraamisen. Hieman Inkerin asento kääntyi silloin vinoon, mutta käskyllä jatkoi seuraamista eteenpäin sen kummempia Otosta välittämättä. VAU mikä tyttö!

Tokon jälkeen oli vuorossa agility. Heddan kanssa tein hyppytekniikkatreenin ensimmäistä kertaa niin, että lisäsin vauhdin mukaan. Putken kautta perussarjalle ja pidennyssarjalle niin, että itse juoksin vierellä. Ensimmäisellä perussarjalla kokoaminen ei onnistunut ja kakkoshyppy venyi liian pitkäksi ja sen seurauksena kolme viimeistä rimaa tipahti. Otin yhden treenin niin, että palkka oli kakkosesteen jälkeen ja sen jälkeen Hedda teki puhtaat treenit sekä perus- että pidennyssarjalla. VAU mikä tyttö tämäkin.

Inkerin kanssa otin rengastreeniä ja pari eteenlähetystä yhdessä Anteron kanssa. Ja kyllähän silloin oli taas menoa ja meininkiä. Yhteistreenin jälkeen otin vielä pari lähetystä palkalle itse liikkuen sivusuunnassa poispäin. Ei ongelmia tuossa. Erinomaisesti pysyi Inkerillä vire yllä, vaikka treeniä oli alla paljon ja matkoineen oltiin tienpäällä yhteensä 12 tuntia. Etenkin mieltä lämmittää se, että myöskin tokon treenaamisessa vire oli kohdillaan. Aivan erinomaista ja iloista seuraamista!

Ja lopputreenit olikin sitten varattu Anterolle. Pojallakin riitti vauhtia ja menemisen meininkiä. Jopa niin paljon, että yritti kepeillä vähän harppoa, jotta pääsisi nopeammin eteenpäin. Antero on niin . Vauhti, kesto ja ponnistusvoima on parantunut huomattavasti.  Terveyspuolella verihiutaleet ovat pysyneet hyvällä tasolla kortisoniannoksen pienentämisestä huolimatta. Tulehdusarvot on koholla ja veriarvot näyttävät akuuttia tulehdusta. Se missä tulehdus on on epäselvää, eikä antibioottit näytä tehoavan. Itse en jaksa tuosta enään stressata, olkoon koholla. Poika voi erinomaisesti > on iloinen , reipas, ruoka maistuu, riekkuu ja leikkii sekä painaa mennä vailla mitään oireita. Sen olen päättänyt, että meillä todellakin eletään pojan ulkoisen olemuksen ja vireen mukaan näyttivät veriarvot mitä lystäävät!

Kirjataan treenisuunnitelma ylös, jotta ohjaaja saa otettua itseään niskasta kiinni ja opetettua Inkerille ALO-luokan liikkeet loppuun asti. Ylemmän luokan liikkeet jätetään nyt tauolle. Ensimmäiseksi määränpääksi otetaan tuossa naapurustossa 8.5.2011 pidettävät möllikisat. Täydellistä suoritusta ei lähdetä hakemaan ja jos jokin liike jää ihan kesken niin siitäkään ei oteta stressiä. Tarkoituksena on treenata samanpäivän aikana 1-3 asiaa, yhden jakson kesto 30-60sekuntia ja jaksoja yhteensä 3-4 peräkkäin. Eri liikkeiden treenauksen välillä on selvä tauko.

Viikot 12-13

• Seuraaminen > tarkoituksena hioa, paikkaa, käännöksiä ja kestoa. Pääpaino tällä hetkellä paikassa. Suoria treenipätkiä otetaan tuossa kotitiellä.
  
• Liki > ohjaajan eteen istuminen tarpeeksi lähelle. Tässä pääpaino suoralla istumisella ohjaajan edessä, Inkeri helposti ennakoi sivulletuloa, jonka takia istuu vinoon. Aloitetaan taas tauon jälkeen niin, että itse istun jalat levällään ja Inkeri tulee jalkojen väliin istumaan.
  
• Paikallaolo > Inkeri menee reippaasti maahan käskystä, mutta viime aikainen kaukojen treenaaminen on aiheuttanut sen, että tarjoaa istumista ja seisomista. Tätä treenataan ruokakupin kanssa. Aloitetaan treeni sillä, että menen toiseen huoneeseen piiloon, koska silloin malttaa pysyä maassa. Jos käännyn Inkerin eteen tarjoaa kaukoja. Tehdään muutamia piilo vahvistuksia, jonka jälkeen kokeillaan eteen jäämistä.
  

Viikot 14-15

• Liikkeestä seisominen > pyritään yhdistämään seuraaminen ja TOP. Treenaustapa vielä pohdinnan alla.
  
• Liki+sivulletulo > yhdistetään liki ja sivulletulo. Tässä pyritään saamaan Inkeri tulemaan sivulle etukautta kävelemällä peffaa nätisti pyöräyttämällä. Inkerin sivulletuloon aika voimakkaasti liittyy reilun metrin hyppy ylöspäin samalla, kun se sivulle kääntyy. Voi olla, että tämä tulee meitä hamaan tappiin asti vaivaamaan. Jos näin on niin täytyy elää siinä toivossa ettei siitä nyt ihan hirveitä pistevähennyksiä tule.
  
• Paikallaolo > treeni jatkuu ja vaikeutetaan etenemän mukaan.
  

Viikot 16-17

• Hyppy > yhdistetään hyppy ja seisominen. Todennäköisesti kokeilen aloittaa kosketusalustan avulla. Kosketusalusta hypyn taakse, lähetän Inkerin hypylle ja kun on alustalla käsky "TOP". Katsotaan miten lähtee toimimaan ja treenataan sen mukaan.
  
• Luoksetulo > yhdistetään luoksetulo ja liki.
  
• Paikallaolo > treeni jatkuu ja vaikeutetaan etenemän mukaan.
  

Viikko 18

• Liikkeestä maahan > yhdistetään seuraaminen ja maahameno.
  
• Paikallaolo > treeni jatkuu ja vaikeutetaan etenemän mukaan.
  

Pääsäntöinen treeni tehdään kotona. Parkkipaikka/-hallitreenejä tehdään mahdollisuuksien mukaan. Ja perjantain tokovuorolla treenataan viikon teeman mukaan. Loppupäässä kokeillaan tehdä liikkeet putkeen. Moni treenaustapa on itselle ihan uusi ja katostaan miten homma toimii. Pyrin aina raportoimaan blogiin missä mennään viimeistään siinä vaiheessa, kun teema vaihtuu. Katsotaan olisiko meillä edes alkeellinen paketti koossa tuolloin toukokuussa. Luoksepäästävyyttä treenataan aina, kun siihen on mahdollisuus. Se ei kuitenkaan itselle aiheuta tällä hetkellä ahdistusta, koska ei tarvitse stressata siitä, että Inkeri väistäisi tuomaria. Paikallaan pysyminen onkin sitten toinen juttu. Inkeri, kun mielellään menee tuomaria vastaan ja pusujakin antaisi, jos mahdollisuus siihen suotaisi. Luoksepäästävä se jokatapauksessa on.

Paimennus:

Parin viikon aikana tehdyt maahanmeno treenit ruokakuppia apuna käyttäen toimi. Eilen lampailla Ipa meni maahan "MAA"-käskyn kuultuaan, vaikka lampaat olivat mun ja koiran välissä. Tuli tehtyä aika paljon pientä tekniiikkatreeniä, joka oli Inkeristä pidemmän päälle vähän tylsää. Juuri kun pääsi liikkeelle tuli mennä lähes samantien maahan. Jatkossa täytyy muistaa tehdä tekniikoiden välissä reilusti myös itse ajamista, joka on Inkerin mielestä hurjan hauskaa. Inkeri omaa hyvin omintakeisen tyylin liikuttaa lampaita. Kun hommaan pitää saada vauhtia, se hyppii lampaiden perässä etutassut maassa ja pylly pystyssä, hassun näköistä menoa, mutta tehokasta, lampaat kyllä liikkuu.

Toko:

Seisomista tai kaukoja on tullut treenattua lähes päivittäin. Kaukoissa pitää alkaa nyt keskittymään keston lisäämiseen. Kisaamista ajatellen noilla kaukoilla ei ole mikään hirveä kiire, joten jätän ne nyt hieman hautumaan ja teen niitä satunnaisesti eri paikoissa liikkuessamme. Seuraavan parin viikon teemana on seuraaminen, mikäli tuo piha ei muutu ihan luistinradaksi. Tarkoitus seuraamisessa on hioa paikkaa. Inkeri edistää helposti, joten yritetään sitä kitkeä pois ja lisäksi käännökset tarvitsee treenausta. Niitä ei periaatteessa olla kunnolla treenattu ollenkaan. Tuon parin viikon seuraamistreenin jälkeen olisi tarkoitus aloittaa liikkeestä seisomisen harjoittelu. Sen pohjalta on aivoriihi käynnissä, katsotaan koittaisiko siinäkin aluksi käyttää apuna kosketuskeppiä. Keskittyminen yhden liikkeen/asian opetteluun kerralla on kyllä helpottanut huomattavasti omaa treenaamista ja kasvattanut motivaatiota. Eli idealla treenataan yksi asia kotona valmiiksi, jonka jälkeen se ulkoistetaan ja aloitetaan taas uuden opettelu kotosalla (Wireniltä opittua). Hirveän paljon selkeämpää, eikä rupea ahdistamaan se, että on niin paljon opetettavaa. Suunnitellaan kisaamista sitten siinä vaiheessa, kun ollaan siihen valmiita. Tarkoitus olisi olla valmis tämän vuoden puolella.

Agility:

Inkerin juoksutauko rupeaa olemaan lopuillaan ja perjantaina on vuorossa Jaakon treenit Turussa päin, sairaan kivaa.

Heddan kanssa keskitytään omissa treeneissä huhtikuun loppuun asti lähestulkoon pelkästään hyppytekniikkaan ja tietysti siinä sivussa vahvistetaan kontakteja. Hyppysuorat ja suoraviivaiset etenemiset ovat kyllä parantuneet talven aikana tehdyn hyppytekniikan seurauksena. Nyt tarvii lisätä treeniin ohjaajan vauhtia. Kisoissa huomaa, että rimat putoavat tällä hetkellä herkemmin sellaisessa kohdassa, jossa vaihdan puolta (persjättö/valssi). Pituus ja rengas ovat toimineet nyt ihan hyvin, nyt on muurin vuoro tuottaa ongelmia. Liitetään muuri siis treeneihin useasti.

Antero treenailee aksaa aina kun on siihen mahdollisuus ja kohdetreenejä tehdään eri ympäristöissä. Keväästä Antero nauttii täysin siemauksin ja on sanoin kuvaamattoman upeeta, kun saan taas katsellä poikaa, jonka elämä hymyilee:

Inkeri on tällä hetkellä agilitystä juoksutauolla, joten treeniohjelmaan kuuluu paimennusta ja kotitreenausta. Helmikuun puolessa välissä oltiin Inkerin kanssa Tommy Wirenin koulutuksessa. Ja sieltä saatujen oppien mukaan treenaillaan nyt kotosalla. Työn alla on ollut seisominen. Aluksi vahvistettiin seisomisen tarjoamista ja siihen liitettiin käsky "TOP". Kun tuo rupesi kotosalla toimimaan se siirrettiin kodin ulkopuolelle eli pieniä treenejä aina siellä missä satutaan liikkumaan. Kotitreeniä muutettiin niin, että ruvettiin treenaamaan seisomaan nousua. Ja nyt ollaan tehty pariin otteeseen myös kaukokäskyjä niin, että seisominen on osa treeniä. Pariin otteeseen ollaan tehty kaukoja olkkarissa ja tänään tehtiin niitä ensimmäisen kerran pihalla. Välillä Inkerillä menee vielä hieman puurot ja vellit sekaisin ja se tarjoaa seisomista istumisenkin sijasta. Joukkoon mahtuu kuitenkin onnistumisia ihan kivasti:

Kun saadaan tuo homma vielä varmemmaksi niin sitten ruvetaan treenaamaan liikkeestä seisomista. Itse kovasti tykkään Wirenin oppien mukaisesta treenaamisesta. Koira oppii tarjoamaan toimintoja eikä koko ajan odota, että sille kerrotaan miten toimitaan. Tulevaisuudessa täytyy kyllä seuraavan pennun kanssa aloittaa heti tällä systeemillä. Jos karkeasti arvioin niin Inkeri on elämänsä aikana nyt harjoitellut seisomista noin 15-20minuutin ajan. Aika tehokasta toimintaa!

Paimentamassa käytiin taas tänä viikonloppuna. Ja on kyllä tosi kiva huomata, että koira edistyy vaikkei treenaamaan niin kauhean säännöllisesti ollakkaan päästy. Kotiläksyksi tuli opetaan Inkeri menemään maahan tai istumaan käskystä, kun se on musta kauempana. Seisominen seis-käskyllä, kun tuppaa valumaan pitkäksi. Tuon treenaamisen aloitin tänään kosketusalustaa ja ruokakuppia apuna käyttäen. Kosketusalusta on Inkerin ja ruokakupin puolessa välissä. Annan Inkerille käskyn edetä ja kun se on kosketusalustalla, annan käskyn "MAA" ja palkkauksen jälkeen annan käskyn edetä kupille. Pari ekaa kertaa Inkeri kääntyi minuun päin maahan mennessään, kävin sen kääntämässä ruokakuppiin päin, palkkasin ja vapautin kupille. Muutaman toiston jälkeen homma rupesi toimimaan ihan kivasti, joten poistin kosketusalustan käytöstä. Tarkoitus on lisästä etäisyyttä ja sitä kautta myös usempi "MAA" ennen ruokakuppia. Saa nähdä toimiiko tuo ja saako sen siirrettyä paimennukseen. Ja tässä eilistä paimennusta:

Tämän viikon agitreeneissä Hedda tarjosi erinomaisia takaaleikkauksia ja puomin kontakteja. Noita takaaleikkauksia pitää kyllä nyt treenata aina kun se on mahdollista, että saisi kisoissakin ne varmemmiksi. Yhden nollaradan Hedda kävi juoksemassa helmikuun lopussa Liedossa, se viimeinen luva jäi kuitenkin vielä saamatta. Ei tämä rata kyllä sieltä sujuvammasta päästä ole:

Viime perjantaina Pia kokeili ensimmäistä kertaa treenata Anteron kanssa agia. Ja ihan kivastihan se meni. Kun Antero hiffasi lähteä Pian mukaan niin rata sujui ihan mallikkaasti. Välillä pojalle tuli ajatuskatkoksia ja se juoksi äipän luokse, mutta lähti kuitenkin aina uudestaan Pian matkaan. Eiköhän niistä oiva parivaljakko tule, kunhan saavat vähän toistoja. Molemmilla näytti olevan oikein hauskaa. Mulle on tärkeintä, että Antero nauttii elämästä ja niin onnelliselta se siellä radalla juostessa näytti, että varmasti se siitä nautti. Onnenhetkiä Antero koki myös viikko takaperin, kun se pääsi taas kerran viilettämään vesiäispentueen sekaan. Antero lähettää kiitokset Tarulle näistä onnen hetkistä.

Terveyspuolella Anteron tilanne on ollut useamman kuukauden aika vakaa. Ainoastaan tulehdusarvot ovat olleet koholla jonkin aikaa. Tällä hetkellä epäillään, että se on ihotulehduksen aiheuttamaa. Anteron iholla on kuivahkoja punaisia läikkiä. Märkimistä tai kutinaa ei esiinny,  imelää hajua on ajoittain. Anterolla aloitettiin kefavet-antibioottikuuri ja sen lisäksi kortisoniannos puolitettiin tasolle 10mg joka toinen päivä. Kortisonin alennusta kokeillaan juuri noiden tulehdusoireiden takia. Kovasti jännitän miten verihiutalearvojen nyt käy. Pitäkäähän kaikki peukkuja ettei mitään romahdusta tule!

Sunnuntaina oli vuorossa paimennuspäivä ja olihan taas hurjan hauskaa. Aika kiva huomata, että koirissa oli tapahtunut edistystä. Vaikka ei niin kovin säännöllisesti paimentamassa olla käyty niin selvästi kuitenkin huomaa, että homma toimii paremmin. Haukkuminen Inkerillä on vähentynyt ainakin 80% ja hyvä niin. Sillä nyt se keskityy enemmän ja käskyt menevät paremmin perille. Pysähtymisen kanssa ollaan osittain kyllä vielä kovastikin erimieltä. Inkeriä joutuu vielä siitä haukkumisesta kuitenkin kieltämään ja se selvästi saa Inkerillä taas aivot raksuttamaan. Pieni perfektionisti mietii mikä on se juttu mitä siltä halutaan: ) Inkerin kanssa aloitettiin kuukauden tauon jälkeen taas pyöröaitauksesta ja palautettiin mieliin kepin käyttöä, suuntia ja pysähtymistä. Ja tietenkin minimointiin haukkumista. Pyöröaitauksen jälkeen treenattiin kaaria, ajamista ja pysähdyksiä. Tarkoituksena oli kiertää kahdeksikkoa siivekkeiden ympäri, mutta kyllä kahdeksikko jäi vielä aika usein tekemättä: ) Se, että Inkeri ei pysähdy heti käskystä vaikeuttaa kyllä tuota kahdeksikon tekoa, kun pysähdys menee pitkäksi niin linja on väärä. Lisäksi itsellä on vielä hahmotus vaikeuksia. Ei aina oikein tiedä mihin suuntaan koiraa ohjata, että homma pysyy tasapainossa. Ajamista Inkeri teki paikoitelle lyhyitä patkiä ihan kivasti.

Toisessa treenissä tehtiin sitten hakukaaria. Jätettiin koira kauemmaksi ja lähetettiin se kaarelle, jolloin sen piti kiertää reunassa ollut siiveke. Koira oli tarkoitus pysäyttää kello kahtentoista, jonka jälkeen ajettiin lampaita, sitten pysäytys ja taas homma alusta. Tältä näyttää se treeni:

Päivään mahtui neljä noin kymmenen minuutin paimennusta. Rankkaa hommaa ohjaajalle ja etenkin koiralle. Ja kyllä oli aika väsyjä molemmat kun kotiin päästiin. Maaliskuun alussa sitten taas uudestaan.

Käytiin taas juoksemassa Hepun kanssa pari rataa Hyvinkäällä. Oikein kelpo ratoja rimojen pudotuksista huolimatta. Vauhti kuitenkin näytti olevan kohdillaan, sillä etenemät taisivat olla Heddan kisauran nopeimmat agiradoilla. Tuolla vauhdilla kolmostenkin ihanteet alittuisivat. Ja, kun ennakoivassa ohjauksessa oli puutteita niin vauhtia on siis vielä varastossakin. Ekalle radalle meno tuntui vähän hektiseltä, koska aloitus aikaistui puolella tunnilla ja Hedda aloitti mini2:set. Olin paikalla kyllä tuntia aikaisemmin, niinkuin yleensä aina olen, mutta kun puolituntia valmisteluista jäi pois niin ei keritty kaikkia rituaaleja suorittamaan. Heddakaan ei tainnut oikein heti tajuta, että ollaan jo radalle menossa. Videolla näkyy hyvin, että vasta, kun käsken sen maahan se tajuaa, että on tosi kyseessä ja ponkaisee ylös ja aloittaa haukkumisen. Normaalistihan se aloittaa haukkumisen jo sen jälkeen kun hihnan irroitan. No hektisyydestä huolimatta paketti pysyi ihan hyvin kasassa. A-radalla tippuu heti alussa toinen rima, kun sijoittauduin lähdössä täysin hypyn eteen. Toinen rima tulee alas pituuden jälkeen. Ja luulen, että siihen on syynä ennakoivan ohjauksen puuttuminen. Pituudelle tullaan A:lta ja siitä on suora linja putkeen. Rata jatkuu kuitenkin oikealle olevalle hypylle. Heddan hyppy suuntautuu tietenkin ennakoinnin puutteesta johtuen putkelle päin ja se joutuu tekemään aika jyrkän käännöksen. Tuo kyllä riittä jo siihen, että Hedda hermostuu ja ponnistaa huonosti. Kolmas rima tipahtaa juuri ennen puomia (tuota tuomari ei huomaa). Siihen rimaan Hedda ei kovin suurta kosketusta ota, sillä videosta näkee, että rima putoaa aika myöhään enkä radalla kuullut kolahdusta.

Toisella radalla Hedda liukastuu ensimmäisen putken sisällä ja kaatuu ulostulo mutkassa kyljelleen. No sehän riittää ja Hedda hermostuu ja ponnistaa huonosti seuraavalle esteelle. Toisen radan aloitus toiselle putkelle asti oli lähestulkoon samanlainen kuin ensimmäisellä radalla. Alun hypyt vaan kierretään toisinpäin ympäri. Ennen toisen riman pudotusta siis ihan tismalleen samanlainen virhe, kuin ensimmäisellä radalla pituuden jälkeen. Pituus on ollut taas ongelma alkuvuodesta ja sitä ennen tai jälkeen en juurikaan uskalla vielä tehdä ohjausmuutoksia ettei Heddan ponnistus aikaistu. Täytyy kovasti harjoitella tuota pituutta.  Ja lopuksi Hedda tiputtaa vielä viimeisen riman, videolta näyttäsi, että hyppy jää vähän kesken ja takajalat roikkuu.

Näyttää siltä, että hyppytekniikkatreeneistä on kuitenkin ollut apua, vaikka rimoja nyt tippuikin. Uskoisin tekniikkatreenien olevan yksi syy siihen, että vauhti oli parempi. Ja nyt olen myös pyrkinyt siihen, että en varo enään omia liikkeitä niin paljon rimojen putoamisen pelossa. Ja lisäksi olen hieman lisännyt Heddan hetsaamista radalla. Aikaisemmin sitä piti varoa, koska kiihtyminen aiheutti ponnistuksen aikaistamista. Nyt Hedda kuitenkin näyttää kestävän hetsaamista jo paremmmin. Pyritään sitä vielä lisäämään pikkuhiljaa, joten eiköhän se vauhti sitä kautta vielä himppasen kasva.

Niin se aika vierehtää. Runebergin päivänä tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Wandan pennut näkivät päivänvalon. Onneksi loppujen lopuksi pyörsin päätöksen olla ottamatta Wandan pentua itselleni. Sellaisen kultakimpaleen sain, että paljosta olisin jäänyt paitsi, jos Antero ei olisi kotiin jäänyt. Anteron kolmanteen vuoteen mahtui paljon surua sairastelun vuoksi, toivotaan, että neljäs vuosi tuo mukaan taas pelkkää iloa. Onnea rakas Antero!

Viime viikolla mieleen tuli loistava idea! Seuran agiränkkäreissä Pia harmitteli, ettei sillä ole tällä hetkellä koiraa, jonka kanssa treenata agia. Pian cardilla on nivelrikko ja perheen setteri on miehen treenauksessa. Heitin siinä sitten ilmoille idean, että kunhan päästään taas ulkokentälle siirtymään niin Pia saa ilman muuta osallistua Anteron kanssa ränkkäreiden mölliluokkaan. Pia vaikutti oikein innostuneelta ideasta. Kotiinpäin ajellessa rupesin sitten pohtimaan, että saahan se Pia ihan treenata Anteron kanssa ryhmässäkin, jos vain haluaa. Seuraavana päivänä viestittelin Pian kanssa ja sehän oikein innostui asiasta. Pia tuleekin nyt joku kerta hallille kokeilemaan miten se yhteistoiminta Anteron kanssa sujuu ja jos homma toimii niin ilmottautuu kesän ryhmiin. Itse olen tuosta niin kovin tyytyväinen ja iloinen. Olen pohtinut mitä tehdä Anteron kanssa kesän treenipaikan suhteen (hallikaudella en ole matalille treenipaikkaa halunnut liukkaan alustan vuoksi). Itse tykkään ja nautin Anteron kanssa treenaamisesta ja aina, kun tyttöjä omatoimisesti treenailen niin tietenkin treenaan myös Anteron kanssa. Omatoimitreenejä ei kesällä välttämättä kuitenkaan ole joka viikko, jonka takia treenipaikkaa Anterolle ajattelin. Koska kisaamaan ei päästä en koe tarvitsevani ohjeistusta Anteron kanssa treenatessa, joten tästä syystä taas treenipaikka ei ole järkevä vaihtoehto. En halua viedä sellaiselta treenipaikkaa, joka kokee sitä enemmän tarvitsevansa. Mutta nyt tuokin ongelma on sitten ratkaistu. Omatoimisesti jatkan siis Anteron treenaamista ja sen lisäksi tiedän, että Anterolla on varmasti ainakin yhdet treenit viikossa. Tässä tapauksessa siis kaikki voittaa: mulla on hyvä mieli, Antero saa tehdä sitä mistä kovasti tykkää ja Pia saa koiran, jonka kanssa pitää tuntumaa yllä. Piahan haaveilee omasta vesiäisestä, joten tulevaisuutta ajatellen on hyvä, että tuntuma lajiin säilyy, ettei tarvitse aloittaa hommaa sitten ihan tyhjältä pöydältä. Antero osaa suorittaa kaikki esteet hyvin, joten Pia pääsee heti hiomaan ohjauskuvioita sekä kasvattamaan juoksukuntoa vesiäistä silmällä pitäen.

Heddan kanssa on alkuvuodesta kisailtu suhteellisen ahkerasti. Lähes joka viikonloppu on jokunen rata juostu. Ja mahtuuhan sinne joukkoon yksi luvan arvoinen suorituskin. Yhtä luvaa vailla on siis kolmosiin nouseminen, eiköhän sekin joku päivä vielä tule. Eniten harmia tuottaa hyppytekniset ongelmat, ilman sitä olisi nollia kasassa jo useampikin. Rimoja tippuu ja pituuden palikat kaatuu. Paljon ollaan tehty tekniikka harjotuksia ja mielestäni niistä on kyllä ollut apua, joten niitä kyllä jatketaan säännöllisesti. Viime kisoissa ei neljän esteen loppusuoralla tullut yhtään rimaa alas ja se on kyllä jo suuri saavutus Heddalle. Hyppysuorat, kun ovat meidän painajaisia. Ponnistaminen aikaistuu joka välissä koiran kiihtyessä ja ainakin yksi rima yleensä tippuu. Perjantaina tehtiin treeneissä munarallia, joka koostui pelkistä hypyistä (yhteensä 12 hyppyä ympyrässä). Yhteensä taidettiin tehdä neljä kierrosta, yksi kierros/treeni, ja vain kaksi rimaa tippui. Loistava saavutus sekin. Pituutta aloin nyt treenaamaan kolmella palasella. Ajattelin, että, jos treeneissä ylittyy kolme palaa niin kisamitan kaksi palaa ei luulisi olevan niin suuri ongelma. Saa nähdä toimiiko. Seuraavana lauantaina yritetään taas. Mainitaan vielä, että Hedda jatkoi Anteron jalanjäljissä ja voitti CardiCanin vuoden 2010 tehopakkaus-kilpailun. Ja niinkuin Anterollekkin vuonna 2009 voitto tuli suvereenisti (Anteron pisteet yli 60, toisena Hedda 35p) niin yhtä suvereenisti Hedda pokkasi tämän vuoden ruusukkeen (Heddan pisteet 55, toisena olleen pisteet 25). Ja vuoden tehopakkaushan on koira, jolla on suurin määrä pisteitä vuoden aikana kerätyistä eri aktiviteeteistä (kisat, näyttelyt, terveystarkastukset, valmennukset jne.). CardiCanin agicorgi-kisassa Hedda tuli kolmanneksi. Ihan hyvin koiralta, joka oli kisatauolla heinäkuun alkuun asti.

Inkerin kanssa käytiin Lempäälässä epiksissä. Ja oli kyllä aika kiva huomata, että vieraalla hallilla, ihmisillä, koirilla, tuomarilla, lämpöpuhaltimilla jne. ei ole Inkeriin mitään vaikutusta. Tyttö keskittyy vaan tekemään hommia mun kanssa. Kivasti Inkeri menee, hieman mun ohjaukset valuu pitkiksi, kun on noita matalia tottunut viemään. Mutta eiköhän me opita! Seuran omissa ränkkäreissä Inkeri voitti nopeimmalla nollalla medimöllit, rata ei tosi ollut mitenkään haasteellinen. Seuraavaksi voisi jo ilmoittautua ykkösluokkaan, jotta saisi paremman tuntuman missä mennään. Millään en malttaisi odottaa, että lumet sulaa ja päästään ulkokentälle treenaamaan. Pitävä alusta ja kunnon kokoinen kenttä antaa paremmat mahdollisuudet treeneille!  Eilen saatiin viimeisteltyä keinun treenaaminen, nyt hiotaan vielä rengas kuntoon ja sen jälkeen voidaan tosiaan epiksissä ilmottautua tuohon kisaavien luokkaan. Keinua treenatessa muutin treenaustapaa, kun tuntui ettei homma edennyt. Keinun paukuttelu ei aiheuttanut mitään ongelmaa, mutta liikkumattomalle keinulle kiipeäminen ja korkealle pysähtyminen oli Inkeristä epämiellyttävää. Reippaalla  vauhdilla se ei sinne juossut ja kun menin sitä nostamaan pois niin se lähestulkoon hyppäsi mun syliin. Aluksi kokeilin keinun laskemista maksipöydälle, kun Inkeri seisoi keinun päässä. Tuo aiheutti kuitenkin hiipimisen keinulle ja lisäksi hidasti puomin suoritusta. Koska mielestäni selvästi korkeus aiheutti ongelmia niin lähdin sitä vaiheittain lisäämään. Laitoin siis aluksi ylösmenon alle maksipöydän, sen vieressä oli minipöytä, jonka kautta Inkeri pääsi helpommin keinulle kipeämään. Heti ensimmäisen treenikerran jälkeen Inkeri tuli reippaammin keinulle, kuin koskaan aikaisemmin. Viitenä eri kertana treenasin kyseisellä tavalla lisäten pikkuhiljaa vauhtia, etäisyyksiä, esteitä ja leikkauksia. Kun vauhti ja suoritustapa miellytti vaihdoin maksipöydän minipöytään. Ja nuo kaikki variaatiot sain tehtyä jo ensimmäisellä kerralla. Minipöytä oli siis käytössä vain kerran, jonka jälkeen poistin sen ja keinun suorittaminen ilman apuja sujui ongelmitta. Nyt täytyy vielä testata keinu radan pätkällä ja katsoa miten se sujuu. Ohjelmassa on myös vauhdin lisäämistä puomille, eteenlähetyksiä ja pientä ohjaustekniikkaa. Hennin kanssa suunniteltiin, että kunhan lumet vaan sulaa ja molemmat saa omat hypyt käyttöön niin ruvetaan tekemään tehostetusti ohjaustekniikkatreeniä omalla pihalla. Tarkoitus on siis tehdä, yhtä tekniikkaa aina viikon ajan 1-2 kertaa päivässä 5-10minuuttia kerrallaan.  Testataan siis vähän samaa ideaa kuin 2x2keppitreeneissä ja katsotaan miten se tekniikkatreeninä toimii. Suunnitelma pitäisi vielä kirjata paperille eli laitetaan ylös mikä tekniikka on milloinkin menossa.