Niin se aika vierehtää. Runebergin päivänä tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Wandan pennut näkivät päivänvalon. Onneksi loppujen lopuksi pyörsin päätöksen olla ottamatta Wandan pentua itselleni. Sellaisen kultakimpaleen sain, että paljosta olisin jäänyt paitsi, jos Antero ei olisi kotiin jäänyt. Anteron kolmanteen vuoteen mahtui paljon surua sairastelun vuoksi, toivotaan, että neljäs vuosi tuo mukaan taas pelkkää iloa. Onnea rakas Antero!

Viime viikolla mieleen tuli loistava idea! Seuran agiränkkäreissä Pia harmitteli, ettei sillä ole tällä hetkellä koiraa, jonka kanssa treenata agia. Pian cardilla on nivelrikko ja perheen setteri on miehen treenauksessa. Heitin siinä sitten ilmoille idean, että kunhan päästään taas ulkokentälle siirtymään niin Pia saa ilman muuta osallistua Anteron kanssa ränkkäreiden mölliluokkaan. Pia vaikutti oikein innostuneelta ideasta. Kotiinpäin ajellessa rupesin sitten pohtimaan, että saahan se Pia ihan treenata Anteron kanssa ryhmässäkin, jos vain haluaa. Seuraavana päivänä viestittelin Pian kanssa ja sehän oikein innostui asiasta. Pia tuleekin nyt joku kerta hallille kokeilemaan miten se yhteistoiminta Anteron kanssa sujuu ja jos homma toimii niin ilmottautuu kesän ryhmiin. Itse olen tuosta niin kovin tyytyväinen ja iloinen. Olen pohtinut mitä tehdä Anteron kanssa kesän treenipaikan suhteen (hallikaudella en ole matalille treenipaikkaa halunnut liukkaan alustan vuoksi). Itse tykkään ja nautin Anteron kanssa treenaamisesta ja aina, kun tyttöjä omatoimisesti treenailen niin tietenkin treenaan myös Anteron kanssa. Omatoimitreenejä ei kesällä välttämättä kuitenkaan ole joka viikko, jonka takia treenipaikkaa Anterolle ajattelin. Koska kisaamaan ei päästä en koe tarvitsevani ohjeistusta Anteron kanssa treenatessa, joten tästä syystä taas treenipaikka ei ole järkevä vaihtoehto. En halua viedä sellaiselta treenipaikkaa, joka kokee sitä enemmän tarvitsevansa. Mutta nyt tuokin ongelma on sitten ratkaistu. Omatoimisesti jatkan siis Anteron treenaamista ja sen lisäksi tiedän, että Anterolla on varmasti ainakin yhdet treenit viikossa. Tässä tapauksessa siis kaikki voittaa: mulla on hyvä mieli, Antero saa tehdä sitä mistä kovasti tykkää ja Pia saa koiran, jonka kanssa pitää tuntumaa yllä. Piahan haaveilee omasta vesiäisestä, joten tulevaisuutta ajatellen on hyvä, että tuntuma lajiin säilyy, ettei tarvitse aloittaa hommaa sitten ihan tyhjältä pöydältä. Antero osaa suorittaa kaikki esteet hyvin, joten Pia pääsee heti hiomaan ohjauskuvioita sekä kasvattamaan juoksukuntoa vesiäistä silmällä pitäen.

Heddan kanssa on alkuvuodesta kisailtu suhteellisen ahkerasti. Lähes joka viikonloppu on jokunen rata juostu. Ja mahtuuhan sinne joukkoon yksi luvan arvoinen suorituskin. Yhtä luvaa vailla on siis kolmosiin nouseminen, eiköhän sekin joku päivä vielä tule. Eniten harmia tuottaa hyppytekniset ongelmat, ilman sitä olisi nollia kasassa jo useampikin. Rimoja tippuu ja pituuden palikat kaatuu. Paljon ollaan tehty tekniikka harjotuksia ja mielestäni niistä on kyllä ollut apua, joten niitä kyllä jatketaan säännöllisesti. Viime kisoissa ei neljän esteen loppusuoralla tullut yhtään rimaa alas ja se on kyllä jo suuri saavutus Heddalle. Hyppysuorat, kun ovat meidän painajaisia. Ponnistaminen aikaistuu joka välissä koiran kiihtyessä ja ainakin yksi rima yleensä tippuu. Perjantaina tehtiin treeneissä munarallia, joka koostui pelkistä hypyistä (yhteensä 12 hyppyä ympyrässä). Yhteensä taidettiin tehdä neljä kierrosta, yksi kierros/treeni, ja vain kaksi rimaa tippui. Loistava saavutus sekin. Pituutta aloin nyt treenaamaan kolmella palasella. Ajattelin, että, jos treeneissä ylittyy kolme palaa niin kisamitan kaksi palaa ei luulisi olevan niin suuri ongelma. Saa nähdä toimiiko. Seuraavana lauantaina yritetään taas. Mainitaan vielä, että Hedda jatkoi Anteron jalanjäljissä ja voitti CardiCanin vuoden 2010 tehopakkaus-kilpailun. Ja niinkuin Anterollekkin vuonna 2009 voitto tuli suvereenisti (Anteron pisteet yli 60, toisena Hedda 35p) niin yhtä suvereenisti Hedda pokkasi tämän vuoden ruusukkeen (Heddan pisteet 55, toisena olleen pisteet 25). Ja vuoden tehopakkaushan on koira, jolla on suurin määrä pisteitä vuoden aikana kerätyistä eri aktiviteeteistä (kisat, näyttelyt, terveystarkastukset, valmennukset jne.). CardiCanin agicorgi-kisassa Hedda tuli kolmanneksi. Ihan hyvin koiralta, joka oli kisatauolla heinäkuun alkuun asti.

Inkerin kanssa käytiin Lempäälässä epiksissä. Ja oli kyllä aika kiva huomata, että vieraalla hallilla, ihmisillä, koirilla, tuomarilla, lämpöpuhaltimilla jne. ei ole Inkeriin mitään vaikutusta. Tyttö keskittyy vaan tekemään hommia mun kanssa. Kivasti Inkeri menee, hieman mun ohjaukset valuu pitkiksi, kun on noita matalia tottunut viemään. Mutta eiköhän me opita! Seuran omissa ränkkäreissä Inkeri voitti nopeimmalla nollalla medimöllit, rata ei tosi ollut mitenkään haasteellinen. Seuraavaksi voisi jo ilmoittautua ykkösluokkaan, jotta saisi paremman tuntuman missä mennään. Millään en malttaisi odottaa, että lumet sulaa ja päästään ulkokentälle treenaamaan. Pitävä alusta ja kunnon kokoinen kenttä antaa paremmat mahdollisuudet treeneille!  Eilen saatiin viimeisteltyä keinun treenaaminen, nyt hiotaan vielä rengas kuntoon ja sen jälkeen voidaan tosiaan epiksissä ilmottautua tuohon kisaavien luokkaan. Keinua treenatessa muutin treenaustapaa, kun tuntui ettei homma edennyt. Keinun paukuttelu ei aiheuttanut mitään ongelmaa, mutta liikkumattomalle keinulle kiipeäminen ja korkealle pysähtyminen oli Inkeristä epämiellyttävää. Reippaalla  vauhdilla se ei sinne juossut ja kun menin sitä nostamaan pois niin se lähestulkoon hyppäsi mun syliin. Aluksi kokeilin keinun laskemista maksipöydälle, kun Inkeri seisoi keinun päässä. Tuo aiheutti kuitenkin hiipimisen keinulle ja lisäksi hidasti puomin suoritusta. Koska mielestäni selvästi korkeus aiheutti ongelmia niin lähdin sitä vaiheittain lisäämään. Laitoin siis aluksi ylösmenon alle maksipöydän, sen vieressä oli minipöytä, jonka kautta Inkeri pääsi helpommin keinulle kipeämään. Heti ensimmäisen treenikerran jälkeen Inkeri tuli reippaammin keinulle, kuin koskaan aikaisemmin. Viitenä eri kertana treenasin kyseisellä tavalla lisäten pikkuhiljaa vauhtia, etäisyyksiä, esteitä ja leikkauksia. Kun vauhti ja suoritustapa miellytti vaihdoin maksipöydän minipöytään. Ja nuo kaikki variaatiot sain tehtyä jo ensimmäisellä kerralla. Minipöytä oli siis käytössä vain kerran, jonka jälkeen poistin sen ja keinun suorittaminen ilman apuja sujui ongelmitta. Nyt täytyy vielä testata keinu radan pätkällä ja katsoa miten se sujuu. Ohjelmassa on myös vauhdin lisäämistä puomille, eteenlähetyksiä ja pientä ohjaustekniikkaa. Hennin kanssa suunniteltiin, että kunhan lumet vaan sulaa ja molemmat saa omat hypyt käyttöön niin ruvetaan tekemään tehostetusti ohjaustekniikkatreeniä omalla pihalla. Tarkoitus on siis tehdä, yhtä tekniikkaa aina viikon ajan 1-2 kertaa päivässä 5-10minuuttia kerrallaan.  Testataan siis vähän samaa ideaa kuin 2x2keppitreeneissä ja katsotaan miten se tekniikkatreeninä toimii. Suunnitelma pitäisi vielä kirjata paperille eli laitetaan ylös mikä tekniikka on milloinkin menossa.