Sunnuntaina oli vuorossa paimennuspäivä ja olihan taas hurjan hauskaa. Aika kiva huomata, että koirissa oli tapahtunut edistystä. Vaikka ei niin kovin säännöllisesti paimentamassa olla käyty niin selvästi kuitenkin huomaa, että homma toimii paremmin. Haukkuminen Inkerillä on vähentynyt ainakin 80% ja hyvä niin. Sillä nyt se keskityy enemmän ja käskyt menevät paremmin perille. Pysähtymisen kanssa ollaan osittain kyllä vielä kovastikin erimieltä. Inkeriä joutuu vielä siitä haukkumisesta kuitenkin kieltämään ja se selvästi saa Inkerillä taas aivot raksuttamaan. Pieni perfektionisti mietii mikä on se juttu mitä siltä halutaan: ) Inkerin kanssa aloitettiin kuukauden tauon jälkeen taas pyöröaitauksesta ja palautettiin mieliin kepin käyttöä, suuntia ja pysähtymistä. Ja tietenkin minimointiin haukkumista. Pyöröaitauksen jälkeen treenattiin kaaria, ajamista ja pysähdyksiä. Tarkoituksena oli kiertää kahdeksikkoa siivekkeiden ympäri, mutta kyllä kahdeksikko jäi vielä aika usein tekemättä: ) Se, että Inkeri ei pysähdy heti käskystä vaikeuttaa kyllä tuota kahdeksikon tekoa, kun pysähdys menee pitkäksi niin linja on väärä. Lisäksi itsellä on vielä hahmotus vaikeuksia. Ei aina oikein tiedä mihin suuntaan koiraa ohjata, että homma pysyy tasapainossa. Ajamista Inkeri teki paikoitelle lyhyitä patkiä ihan kivasti.

Toisessa treenissä tehtiin sitten hakukaaria. Jätettiin koira kauemmaksi ja lähetettiin se kaarelle, jolloin sen piti kiertää reunassa ollut siiveke. Koira oli tarkoitus pysäyttää kello kahtentoista, jonka jälkeen ajettiin lampaita, sitten pysäytys ja taas homma alusta. Tältä näyttää se treeni:

Päivään mahtui neljä noin kymmenen minuutin paimennusta. Rankkaa hommaa ohjaajalle ja etenkin koiralle. Ja kyllä oli aika väsyjä molemmat kun kotiin päästiin. Maaliskuun alussa sitten taas uudestaan.