Inkeri on tällä hetkellä agilitystä juoksutauolla, joten treeniohjelmaan kuuluu paimennusta ja kotitreenausta. Helmikuun puolessa välissä oltiin Inkerin kanssa Tommy Wirenin koulutuksessa. Ja sieltä saatujen oppien mukaan treenaillaan nyt kotosalla. Työn alla on ollut seisominen. Aluksi vahvistettiin seisomisen tarjoamista ja siihen liitettiin käsky "TOP". Kun tuo rupesi kotosalla toimimaan se siirrettiin kodin ulkopuolelle eli pieniä treenejä aina siellä missä satutaan liikkumaan. Kotitreeniä muutettiin niin, että ruvettiin treenaamaan seisomaan nousua. Ja nyt ollaan tehty pariin otteeseen myös kaukokäskyjä niin, että seisominen on osa treeniä. Pariin otteeseen ollaan tehty kaukoja olkkarissa ja tänään tehtiin niitä ensimmäisen kerran pihalla. Välillä Inkerillä menee vielä hieman puurot ja vellit sekaisin ja se tarjoaa seisomista istumisenkin sijasta. Joukkoon mahtuu kuitenkin onnistumisia ihan kivasti:

Kun saadaan tuo homma vielä varmemmaksi niin sitten ruvetaan treenaamaan liikkeestä seisomista. Itse kovasti tykkään Wirenin oppien mukaisesta treenaamisesta. Koira oppii tarjoamaan toimintoja eikä koko ajan odota, että sille kerrotaan miten toimitaan. Tulevaisuudessa täytyy kyllä seuraavan pennun kanssa aloittaa heti tällä systeemillä. Jos karkeasti arvioin niin Inkeri on elämänsä aikana nyt harjoitellut seisomista noin 15-20minuutin ajan. Aika tehokasta toimintaa!

Paimentamassa käytiin taas tänä viikonloppuna. Ja on kyllä tosi kiva huomata, että koira edistyy vaikkei treenaamaan niin kauhean säännöllisesti ollakkaan päästy. Kotiläksyksi tuli opetaan Inkeri menemään maahan tai istumaan käskystä, kun se on musta kauempana. Seisominen seis-käskyllä, kun tuppaa valumaan pitkäksi. Tuon treenaamisen aloitin tänään kosketusalustaa ja ruokakuppia apuna käyttäen. Kosketusalusta on Inkerin ja ruokakupin puolessa välissä. Annan Inkerille käskyn edetä ja kun se on kosketusalustalla, annan käskyn "MAA" ja palkkauksen jälkeen annan käskyn edetä kupille. Pari ekaa kertaa Inkeri kääntyi minuun päin maahan mennessään, kävin sen kääntämässä ruokakuppiin päin, palkkasin ja vapautin kupille. Muutaman toiston jälkeen homma rupesi toimimaan ihan kivasti, joten poistin kosketusalustan käytöstä. Tarkoitus on lisästä etäisyyttä ja sitä kautta myös usempi "MAA" ennen ruokakuppia. Saa nähdä toimiiko tuo ja saako sen siirrettyä paimennukseen. Ja tässä eilistä paimennusta:

Tämän viikon agitreeneissä Hedda tarjosi erinomaisia takaaleikkauksia ja puomin kontakteja. Noita takaaleikkauksia pitää kyllä nyt treenata aina kun se on mahdollista, että saisi kisoissakin ne varmemmiksi. Yhden nollaradan Hedda kävi juoksemassa helmikuun lopussa Liedossa, se viimeinen luva jäi kuitenkin vielä saamatta. Ei tämä rata kyllä sieltä sujuvammasta päästä ole:

Viime perjantaina Pia kokeili ensimmäistä kertaa treenata Anteron kanssa agia. Ja ihan kivastihan se meni. Kun Antero hiffasi lähteä Pian mukaan niin rata sujui ihan mallikkaasti. Välillä pojalle tuli ajatuskatkoksia ja se juoksi äipän luokse, mutta lähti kuitenkin aina uudestaan Pian matkaan. Eiköhän niistä oiva parivaljakko tule, kunhan saavat vähän toistoja. Molemmilla näytti olevan oikein hauskaa. Mulle on tärkeintä, että Antero nauttii elämästä ja niin onnelliselta se siellä radalla juostessa näytti, että varmasti se siitä nautti. Onnenhetkiä Antero koki myös viikko takaperin, kun se pääsi taas kerran viilettämään vesiäispentueen sekaan. Antero lähettää kiitokset Tarulle näistä onnen hetkistä.

Terveyspuolella Anteron tilanne on ollut useamman kuukauden aika vakaa. Ainoastaan tulehdusarvot ovat olleet koholla jonkin aikaa. Tällä hetkellä epäillään, että se on ihotulehduksen aiheuttamaa. Anteron iholla on kuivahkoja punaisia läikkiä. Märkimistä tai kutinaa ei esiinny,  imelää hajua on ajoittain. Anterolla aloitettiin kefavet-antibioottikuuri ja sen lisäksi kortisoniannos puolitettiin tasolle 10mg joka toinen päivä. Kortisonin alennusta kokeillaan juuri noiden tulehdusoireiden takia. Kovasti jännitän miten verihiutalearvojen nyt käy. Pitäkäähän kaikki peukkuja ettei mitään romahdusta tule!